Albania on mielenkiintoinen matkailumaa. Vajaan viikon kokemuksella paikasta on aika heittää muutama myytinmurtaja-tyyppinen ja vähän muukin havainto:

Albania on erittäin kaunis maa. Olemme internetistä lukeneet, että Hoxhan aikaan rakennukset olivat rumia, harmaita stalinistisia laatikoita. Tämä todellisuus on onnistuttu häkellyttävän nopeasti muuttamaan aivan toisenlaiseksi. Rakennukset ovat värikkäitä ja usein niissä on hienot, kaarevat, vähän funkkistyyliset parvekkeet. Vähän joka tyylistä taloa näkee. Nyt kun olemme ekassa vähän isommassa kaupungissa (Vloressa), epäilen että osa muutoksesta on toteutettu niiden rumien laatikoiden päälle. Eivät kai ne sentään ole ehtineet purkaa ja rakentaa uusiksi ihan kaikkea? Tirana on tietysti vielä näkemättä.

Kartalla ”Albsu” näyttää pieneltä, mutta täällä se tuntuu loputtoman suurelta maalta. Matkustimme juuri pari päivää pohjoiseen aivan eteläkärjestä, emmekä päässeet edes puoliväliin. Tästä eteenpäin kylläkin vuoristo loppuu ja matkanteon pitäisi olla nopeampaa.

Monet ehkä luulevat, että Albanissa on hyvin kummallista ja köyhää. Albaniakin on kuitenkin loppujen lopuksi aika samantyylinen paikka kuin muutkin. Köyhiä ihmisiä on tietysti paljon ja esim. bussit ovat vanhoja romuja, hintataso on alhainen – mutta kaikki modernit palvelut täältäkin vain löytyy.

Albanialla on tyly, stalinistinen imago maana joka on täynnä bunkkereita. Emme ole vielä onnistuneet bongaamaan ensimmäistäkään bunkkeria, vaikka netin mukaan niitä tehtiin Prahan miehityksen jälkeen n. 700000. Ehkä niitä vielä löytyy, mutta varmasti niitä on myös hävitetty aika huolella, kuten kaikkea muutakin stalinistiaikaan viittaavaa. Ja muka tyly – kaikkea muuta! Turistikohteessa kaikkien ihmisten asennoituminen kuuluu jollain tavoin ”palveluelämykseen”, ja täällä on kyllä Euroopan ystävällisin ja innokkain palvelu erityisesti siellä, missä palvelua ei odota saavansa eli kaduilla, turuilla ja toreilla. Jos vaikuttaa siltä, että matkailijalla on ongelma – esim. ei sijaa majatalossa ja kauhean kuuma – niin puoli kylää värvätään ratkomaan asiaa, pikkupojat tuomaan vettä ja penkkiä perseen alle, kunnes ongelmaa ei enää ole.

Täällä on erittäin hyvää kahvia, huomaa että Italian vieressä ollaan. Joka toisesta kahvilasta löytyy kunnollinen espressokone, ja niitä osataan myös käyttää.

Matkailumaana Albania vaikuttaa hyvin turvalliselta. Todella monilla turisteilla on mukana pieniä lapsia. Ei ole ollenkaan sellaista fiilinkiä kuin vaikkapa Varsovassa tmv., että pimeällä kujalla (niitä täällä riittää, katulamppuja ei aina ole) joku kohta kolkkaa ja vie rahat. Suurin riski on liikenne, tiet ja ajotavat ovat vähän mitä sattuu.

Kun Suomen tekstiiliteollisuus meni nurin, niin leninkikankaiden painamiseen tarkoitetut koneet ja kuviot taidettiin myydä tänne. Mummojen ja keski-ikäisten tätien kesäleningit ”raikkaine” ja värikkäine kuoseineen tuovat mieleen lapsuuden 80-luvun. Todella moni asia Albaniassa tuo mieleen lapsuuden 80-luvun – pavunruskeat pikkulapset jotka leikkivät porukoissa vähän siellä sun täällä, kiireettömyys, kuumuus, jäätelö, ulkohuonekalut, rantojen varustus, bussit, jne.

Tiesittekö muuten, että albanialaisten yksi ensimmäisistä kosketuksista kunnon markkinatalouteen 90-luvulla oli valtava pyramidihuijaus, jossa sadattuhannet ihmiset menettivät kaikki rahansa? Täällä Vloressa oli asian paljastuttua 1997 kuulemma melkoisia mellakoita.

Tietääkö joku, mitä alimmassa kuvassa on? Minä en, vaikka ollaan asiaa kovasti mietitty…