Joitakin aikoja sitten kirjoittelin ensimmäisen osan ”kulttuurikäninää isyysvapaalla” -blogisarjasta, ja nyt seuraa toinen. Sain joululahjaksi Muriel Barberyn kirjan Siilin Eleganssi, ja olisin mieluummin lukenut vaikka Vladivostokin puhelinluetteloa.

Kyseinen kirja on kritiikeissä ylistetty ihastuttavaksi ihmisyyden ylistykseksi – kirjaksi, josta ”ei mitenkään voi olla pitämättä”. Juu ei.

Ilman isompia juonipaljastuksia kerrottakoon, että päähenkilönä on pariisilainen ovenvartijanainen, eräänlainen talkkari siis. ”Hellän surumielisesti” (raivostuttavan usein toistuva sanapari) kirja sitten sivu sivun jälkeen ällistelee sitä, että tavallinen ovenvartija voi olla kiinnostunut korkeakulttuurista ja kirjallisuudesta. On niinku tosi tosi jännittävää, että ”paljastuuko” muille ihmisille, että päähenkilö ei olekaan täysin sivistymätön nuija. Pitää vähän esittää hölmöä ettei vain ”paljastuisi”, koska… öö… Sitten seuraa ennalta arvattava loppu ja kirja on viimeinkin ohi.
Vähän (mutta verraten todellakin hyvin vähän) samoja säveliä soittelee toimittaja Ilkka Malmberg kuukausiliitteen jutussaan, jossa hän ajaa rekkakuskin kyydissä halki Euroopan ja takaisin. Rekkakuski on käynyt klassillisen koulun ja lukenut paljon. Ja voi ihme: ”Ulkopuolinen ei arvaisi, että sen (rekan) sisällä käydään vilkasta keskustelua Napoleonin merkityksestä.”

En voi sanoin kuvata, miten paljon minua ärsyttävät tällaiset päivittelyt. Minä ainakin uskon että rekkakuski, ovenvartija tai esim. kuka tahansa yllä olevan kuvan satunnaisista tiranalaisista voi olla (tai olla olematta) kiinnostunut aivan mistä tahansa.

Sehän on ainakin Suomessa suorastaan tavanomaista, että monet ”matalan statuksen” ammateissa työskentelevät harrastuksenaan esim. opiskelevat avoimessa yliopistossa tai muuten vain harrastavat kulttuuria. Miksi maa muuten olisi täynnä työväen- ja kansanopistoja, opintopiirejä, lukupiirejä, jne.

Näennäisesti tuossa kirjassa ja lehtijutussa tuodaan esille, miten kuka tahansa voi olla mitä tahansa. Ettei pidä luokitella ihmistä ennakkoluulojen perusteella. Tosiasiassa kirjoittajat itse nimenomaan tekevät juuri niin kun jatkuvasti korostavat sitä, että juuri tämä ovenvartija tai rekkakuski on niin hämmästyttävä ja poikkeuksellinen.

Erityisesti Siilin eleganssi edustaa ajattelua, jonka mukaan ihmisen arvo määräytyy sen mukaan, mitä hän lukee / harrastaa tai minkä verran hänellä on tietoa / sivistystä. Tämä ajattelutapa ei muuten ole mitenkään ihan harvinainen. Siihen sisältyy aimo annos ihmishalveksuntaa.

Veikko Lavi lauloi, että jokainen ihminen on laulun arvoinen. Jottei se jäisi epäselväksi niin sanottakoon että olen Veikon kanssa samaa mieltä.

Jos Siilin eleganssin sisältämän ”ihastuttavan hellän ihmisrakkauden” tiivistäisi samalla tavalla, se kuuluisi näin: ”Tavalliseltakin vaikuttava ihminen saattaa olla laulun arvoinen – mutta ei yleensä ole.” Joten pitäkää Muriel ja kumppanit tunkkinne.