Aamulehden muuttajaliitteen ”innoittamana” avaudun nyt parista asiasta, jotka ovat ärsyttäneet minua siitä asti, kun Tampereen murre joskus 90-luvun alussa tuli muotiin. Ruvettiin tekemään ”Pipa päässä rotvallin reunalla” -kirjoja, murresarjakuvia, sketsejä, kaikenlaisia murresanakirjoja jne. Ja tietysti tätä, että muuttajille ”opetetaan” ”Tampereen murretta”. Mitä vikaa? No minäpä kerron muutaman vian – säästetään se ärsyttävin viimeiseksi.

Tämäkin asia on mukava tehdä Aamulehden haukkumisen kautta, joten käytetään esimerkkinä läpyskän ”selviytymisopasta” muuttajille.

Miksi pitää esittää murteena sanoja, jotka tosiasiassa ovat aivan yleiskieltä tai jopa kirjakieltä? Esimerkkinä ”räpsä – maalivahdin hanska”. Millä Suomen murteella räpylä ei ole ”räpsä”? Ahvenanmaaksi? Miksei kerrota ennemmin, että se muualla laimeasti ”kilveksi” kutsuttu esine on oikeasti nimeltään pattari?

Mikä ihmeen vimma näihin on hakea sanoja, joista kukaan ei ole koskaan kuullut? Esimerkkinä ”rissata” tai ”tämmi”. Tuntuu, että on väkisin pakko hakea uutuuksia myös syntyperäisille, ja niitä sitten keksitään ties mistä.

Ylipäätään ulkopaikkakuntalaisille kannattaisi opettaa sanoja, sanontoja ja tapoja joita oikeasti tarvitaan, ovat oikeasti käytössä ja oikeasti voivat aiheuttaa sekaannusta. Yksi tällainen vinkki kaikille muualta muuttaneille tulee tässä: yritettäessä paikantaa jotakin, esim. kauppaa, ravintolaa, asuntoa, ei oikeastaan ikinä auta mitään jos osaat sanoa, mikä ravintola talossa nykyään sijaitsee.

Lähes aina käytettävät suuntimat viittaavat liikkeisiin, jotka ovat sijainneet paikalla joskus ammoin. Sukupolvesta riippuu, mitä tämä tarkoittaa: voi olla ”siinä Suur-Voiman vieressä” (siinä Hämeenkadun alkupäässä missä on aina joku yökerho, ei tod mitään hajua mikä tällä hetkellä) tai ”Cottonin talossa” (Takon vieressä se juottola, jonka nimi oli ennen Cotton clubia kabaree Oskar ja nykyään herraties mikä). Nuorempien puheessa on täysin sama ilmiö, mutta kuolleet liikkeet ovat uudempia.

Ja sitten se minua kaikkein eniten ärsyttävä asia. Eihän kukaan kirjoita suomeakaan täsmälleen sillä tavalla kuin se lausutaan – miksi murretta pitää yrittää kirjoittaa niin? Kyllä omasta mielestäni tampereen kielelläkin on kirja- ja puhekieli erikseen, mutta murreoppaiden laatijat ovat eri mieltä.

Eli: emme kirjoita suomeksi, että ”hernekkeitto” tai ”konekkivääri”. Miksi ”tampereeksi” pitäisi kirjoittaa esimerkiksi ”tosso” (kuten Aamulehti) tarkoitettaessa ”tossa on” (tai ehkä ”tossa o”)? Kaikkein kamalin murteen kirjoittamisilmiö on puhuttaessa yhteen sulautuvien sanojen merkitseminen lisäämällä alkuosan loppuun jälkimmäisen sanan ensimmäinen kirjain.

Esimerkiksi lause ”ai on vai” kirjoitetaan ”ai ov vai”. Sanassa ”on” tai ”o” EI ole v-kirjainta. Tai vaikkapa ”jäädä kotio”: ymmärrän, että voidaan havainnollisuuden takia kirjoittaa ”jäärä kotio” (vaikka kai nyt muutenkin kaikki tietävät, että d lausutaan ärräksi), mutta en käsitä, miksi kirjoitetaan ”jääräk kotio”. Miksi siihen edelliseen sanaan pitää siirtää ylimääräinen kirjain? Tosiasiassa käytäntö vain vaikeuttaa tekstin ymmärtämistä. Se voi samalla olla asian selityskin, sillä usein tuntuu että näiden ”avuliaiden” murresanakirjojen ainoa tarkoitus on herättää fiilis että eihän tästä saa mitään selvää.