Käytiin muijan kanssa hiihtolomalla Pekingissä, kun satuttiin saamaan niin hirmu halvat lentoliput. Matkasta kuulleet ovat tietysti jo malttamattomina odotelleet, että milloin kirjoittelen kokemuksista täällä blogissa. Kokemuksia ja juttuja tuli kyllä enemmän kuin yhteen juttuun, seuraavassa jokunen.

– Peking on monipuolinen ja paljon vähemmän ”rasittavan, saastuneen suurkaupungin” oloinen kuin mitä voisi odottaa. Suosittelen lämpimästi sitä kaupunkiloman kohteeksi. Nähtävää on tolkuttomasti, ihmiset ovat ystävällisiä ja siellä saa koko ajan syödä todella hyvää ruokaa.

– Nyrkkisääntönä voidaan todeta, että jos joku puhuu edes välttävää englantia, niin olet joko todella kalliissa paikassa tai joutumassa huijauksen kohteeksi.

– Ollakseen liki 20 miljoonan asukkaan metropoli, Peking on monin paikoin hämmästyttävän kodikas ja ”ihmisen kokoinen”. Lisäksi se on ”hyväntahtoisen” oloinen. Vaikkapa sille kujalle, jossa hotellimme sijaitsi, en olisi uskaltanut Varsovassa tai Pariisissa mennä kävelemään lainkaan ainakaan pimeän tultua. Peking ei tuntunut lainkaan vaaralliselta paikalta, millä voi tietysti olla jotain tekemistä totalitaarisen yhteiskuntajärjestelmän kanssa.

– Kiinaa hallitsee ”kommunistinen puolue”, ja siihen se kommunismi sitten loppuukin. Näin kapitalistista maata en ole ennen nähnyt, joskin äärivapaa markkinatalous yhdistyy totalitaariseen yhteiskuntajärjestelmään. Kieltä ja kirjoitusmerkkejä taitamattomalle ulkomaalaiselle näkyvin merkki asiasta on internet-sensuuri, jonka ansiosta Kiinasta ei pääse esimerkiksi Facebookiin. Nyt teemme kokeen, kirjoitamme tähän joitakin sanoja ja parin kuukauden päästä pyydämme Kiinassa asuvia tarkistamaan, onko Höntsykin joutunut ”Ison Palomuurin” estolistalle: Tiibet, demokratia, ihmisoikeudet, Tiananmen 1989 / Tibet, democracy, human rights.

– Paljon puhutut ilmansaasteet huomaa kyllä selvästi, mutta ehkä odotukset olivat niin kamalat, että meitä ne eivät niin paljon häirinneet. Vähän huonomman päivän jälkeen tuntui illalla siltä, kuin kurkku olisi tulossa kipeäksi. Aamulehdessä kauhisteltiin hiljakkoin, kun katupölykauden myötä alle 2,5 mikronin pienhiukkasten määrää kuvaava indeksi rikkoisi välillä haamurajan 50. Pekingissä ollessamme indeksi huiteli yli 200:ssa, mikä ei sekään ollut pahimmasta päästä. Tältä näyttää, kun aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta modernissa suurkaupungissa:

– Totuuden nimessä on sanottava, että kirkasta sinistäkin taivasta nähtiin sekä kaupungissa että varsinkin sen ulkopuolella. Tältä näytti ”meidän kotikadullamme” lähtöpäivänä:

– Monet korostavat Pekingistä puhuttaessa sitä, miten hurjaa vauhtia kaupunki muuttuu. Tätä ei voinut olla huomaamatta, ja meillekin kävi ”mondot” (kaupungissa asuvien termi) kylpylää etsiessä. Ensin yritimme nimittäin löytää Mondon pari vuotta vanhan matkaoppaan suosittelemaa kylpylää, ja löytyihän se – tällainen:

– Pienenä, jos joku röyhtäili pöydässä, meillä veljeksillä kotona oli tapana puolustautua sanomalla että ”se oli kiinalainen kohteliaisuus”. Tämä pitää paikkansa. Kaikenlainen nenänkaivuu, rykiminen, yökkäily, räkiminen sun muu on normaalia käytöstä. Ja pöydässä, no joo – tässä on juuri seurue lopettanut ruokailun ravintolassa (jossa ei tietenkään saa polttaa):

– Muutenkin kiinalaisten suhtautuminen erilaisiin intiimeihin asioihin, myös alastomuuteen, on jopa suorasukaisempaa kuin siihen tottuneilla suomalaisilla. Tämä varmaan juontaa juurensa siihen, miten ahtaissa oloissa maassa on aina asuttu. Tosi hienossa ja paikallisittain sikahintaisessa kylpylässä ollessamme ajattelin ostaa selänpesun, vartalokuorinnan ym. hoitoa. Voin nyt ylpeänä ilmoittaa että olen maksanut siitäkin ilosta että toinen mies voitelee (muun muassa) munani hunajalla, tietysti perusteellinen pesu ennen käsittelyä kuului asiaan.