Höntsyn pelaajakorttisarjassa on ilmeisesti käynnissä jonkinlainen ”lempinimettömien ihmisten salaliitto Höntsyn kehumiseksi”. Muuhun tulokseen on vaikea tulla, kun vertaa tätä Tomi ”Tomi” Vesolan haastattelua viime kertaiseen Lehtisen Mikan pelaajakorttiin. Kummallakaan ei kuulemma ole ikinä oikein lempinimeä ollut. No, tässä on haaste kaikille: keksitään molemmille hyvät lempinimet. (Facebookissa jo todettiin, että ”jos Pekka on Peksi niin eikö Mika ole Miksi” – ”no Miksei?”). Ai niin, ja tälläkin kertaa tarjolla myös elävää kuvaa!

Pidemmittä löpinöittä, Vuoden 2011 Yösählyturnauksen Paras Höntsyhenki -pokaalin voittaja Tomi Vesola #72 (pelinumero viittaa nykymuodin mukaisesti syntymävuoteen):

Urheilutaustasi?

En ole aktiivisesti urheillut, mutta satunnaista liikuntaa on tullut harrastettua lapsesta saakka lähinnä suksien, luistinten ja polkupyörän päällä.

Muut harrastukset höntsäämisen lisäksi:

Sanotaan näin, että akustinen kitara on vaimon jälkeen kodin paras kapine.

Penkkiurheilu? Mitä lajeja käyt paikan päällä katsomassa?

Tänä syksynä olen käynyt melko ahkerasti katsomassa Nokian KrP:n salibandypelejä, tuossa vieressä kun pelaavat. Viihdyttävä peli livenä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Käyn myös silloin tällöin katsomassa Ilveksen naisten jääkiekko-otteluita Tesomalla. Hyvä Ilves-naiset! Tyttö Tampereelle!

Miesten peleissä tulee käytyä noin 1-3 kertaa kaudessa, vähän menestyksestä riippuen.

Paras urheiluaiheinen muistosi?

Ilveksen jääkiekon suomenmestaruus 1985. Olin paikan päällä Hakametsässä katsomassa välieräottelua, jossa Ilves iski minuutissa kolme maalia Kärppien verkkoon ja meni menojaan. Jännän finaalisarjan viimeinen ottelu Turussa ja Ilveksen hieno nousu 2-0 –tappiotilanteesta Höyry Häyrisen suorana radioselostuksena on jäänyt mieleen.

Mitä lajeja harrastat?

Höntsyn vuoroilla sählyä/salibandya, tänä talvena täytyy käydä myös jäähöntsyä kokeilemassa Koulukadulla. Muuten satunnaista uintia, hiihtoa ja luistelua lasten kanssa. Polkupyörä on hyötyliikuntakäytössä kesät talvet.

Miten usein käyt pelaamassa? Mistä löytyy motivaatio lähteä pelaamaan kerta toisensa jälkeen?

Nykyään noin 2 kertaa viikossa, pääasiassa Raholan liikuntakeskuksessa, joka on suurin piirtein 200 metrin päässä kotoani. Ensimmäisenä talvena jäivät höntsyt työajoista johtuen vähiin lukuunottamatta lauantain perhesählyä, jossa tuli käytyä melko ahkerasti. Peleissä on kivaa ja liikunnasta tulee hyvä olo, motivaatio on tällöin itsestäänselvyys.

Milloin aloitit Höntsyn vuoroilla / Miten tulit aloittaneeksi Höntsyssä käymisen?

Menin ensimmäiselle tai toiselle Raholan salibandyvuorolle syksyllä 2010. Näin Höntsyn lehti-ilmoituksen ja innostuin oitis. Vähän jännitti mennä kokeilemaan, kun en ollut reiluun viiteentoista vuoteen kauppaopistovuosien jälkeen sählyä kokeillut jotain mökkinurmikkopallottelua lukuunottamatta. Ekan kerran lopussa oli lihaskunto koetuksella, ja pakarat olivatkin lähes viikon kipeät. No, nythän ne ovatkin kuin graniittia, nääs. (Toim.huom. on kyllä jännittävää, että jutussa on tämmöisiä viittauksia ja lempivärinä oranssi, ja sitten herkutellaan kiekkokeväällä 1985.)

Onko sinulla kuntoilutavoitteita ja jos on, miten niiden saavuttaminen sujuu?

Ei sen kummempia. Toivon vain, että paikat pysyisivät ehjinä, jotta voisin jatkossakin parina iltana viikossa käydä Höntsyn vuoroilla ottamassa hien pintaan. Toisaalta, 2600 metrin ”haamuraja” pitäisi Cooperin testissä vielä saavuttaa, toukokuussa Ratinassa jäi vain muutaman kymmenen metrin päähän.

Mikä on höntsyssä parasta?

Hyvä henki ja matala kynnys tulla kokeilemaan ja aloittaa liikuntaharrastus. Homma ei ole ryppyotsaista, kaveria kannustetaan. Jokainen hyväksytään mukaan sillä kunnolla ja niillä taidoilla kuin hänellä on ja jokainen saa pelata niin rennosti tai tosissaan kuin haluaa. Ja näin ollen kun ei tarvitse pelätä omia mokia, niin saa itsestään myös parhaansa irti, vaikka välillä omissa koliseekin. Ja maalejahan ei lasketa, paitsi hetkittäin vuoron keskellä ja lopussa, mikä antaa kivan pienen kilpailumausteensa peliin.

Oy Höntsy Ab mahdollistaa joukkuepelien harrastamisen ilman omaa peliporukkaa. Vuoroista voi valita itselleen sopivat ja mennä pelaamaan silloin kun ehtii tai sattuu huvittamaan, ilman sitoumuksia. Höntsy normivuoroineen, illanviettoineen ja yösählyturnauksineen on tuonut liikunnan lisäksi mielekästä sosiaalista sisältöä elämääni työn/opiskelun ja perheen lisäksi. Tällainen yritystoiminta on myös kansanterveyttä edistävää, minkä toivottavasti yhteiskunta ymmärtää ja huomioi.

Kenen syötöistä nautit eniten?

Kaikkien hyvistä syötöistä, myös omistani. Klap-klap-klap-MAALI! Vähiten nautin omista harhasyötöistäni. Ai niin, eihän höntsyissä tunneta harhasyöttöjä, on vain hyviä tai loistavia syötönkatkoja!

Miten luonnehtisit itseäsi pelaajana?

Jäätyvä viimeistelijä.

Kerro yksi unohtumaton höntsyhetki

Paljon on hienoja ja hauskoja hetkiä ollut peleissä, mutta kyllä yksittäisenä tapahtumana sykähdyttävin oli taannoisen Yösählyturnauksen 2011 paras höntsyhenki –palkinnon pokkaaminen. Meinasi siinä mennä kivennäisvesi väärään kurkkuun, kun valinta julkistettiin. Täytyy sanoa timojutilamaisesti, että kyllä kunnia kuuluu koko porukalle. Hienolta tuntui, kuten koko turnaus. Pelejä ja taukoja oli sopivassa suhteessa, tapahtuman kokonaiskesto oli ihan passeli. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua…

Tämä unohtumaton höntsyhetki on ikuistettu myös alla olevaan videoon, jossa on vähän muutakin kuvaa Tomin seikkailuista turnauksessa, mm. yksi isketty maali:

Minkä takia Suomen jalkapallomaajoukkue ei ikinä pärjää?

Suomen Veikkausliiga on yksi Euroopan kovimmista liigoista. Seuraorganisaatiot ovat huippuunsa hiottuja, täynnä ammattilaisia. Nuoret lupaukset ympäri maailman pyrkivät kilvan suomalaisiin junioriakatemioihin kehittymään. Suomen harrastajamäärät ovat valtavat, junioripelaajat lasketaan miljoonissa. Suomi-futiksessa liikkuvat suuret rahat, pelaajien palkat ovat tähtitieteelliset. Ei siis mitään amatöörien puuhastelua. Illasta toiseen täpötäydet stadionit kertovat todellisesta jalkapallokulttuurista. Loistavat ympärivuotiset ulkoharjoitteluolosuhteet täydentävät kokonaisuuden. Suomi on siis kiistatta jalkapalloilun suurmaa. Siksi Suomen menestymättömyys onkin minulle täydellinen mysteeri.