Tampereen kaupungin pysäköinninvalvonta käyttäytyy ristiriitatapauksissa ylimielisesti ja tuhlaa veronmaksajien rahoja. Koska minulla alkaa olla suorastaan systemaattinen kokemus asiasta, ajattelin nyt kertoa siitä kaikille.

Lähetin tänään kolmannen kerran eläissäni valituksen Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen saamastani pysäköintivirhemaksusta, eli kansanomaisemmin parkkisakosta. Aiemmilla kerroilla n. vuonna 2000 hävisin jutun. Noin vuonna 2005 voitin ja sain 40 euroani takaisin! Kaikille kolmelle kerralle on kuitenkin yhteistä se, että valitusprosessin ensimmäinen porras eli kaupungin pysäköinninvalvoja käytännössä pakottaa asiakkaan valittamaan asiasta oikeuteen.

Näin se menee:

1. Pysäköintivirhemaksuun on ruksattu maksun syy, esimerkiksi ”pysäköintimaksun maksamatta jättäminen”.

2. Asiakas on asiasta eri mieltä ja laatii oikaisuvaatimuksen, esittäen esim. olleensa juuri ostamassa lipuketta, automaatti oli kaukana, blaablaablaa. Toisin sanoen asiakas esittää, että ”esittämänne maksun syy on pätemätön, koska x, y, ja z”.

3. Tampereen kaupungin pysäköinninvalvoja hylkää vastalauseen: ”Perustelut: pysäköintiin oikeuttava maksu on jätetty suorittamatta.”

Toisin sanoen, pysäköinninvalvoja ei tosiasiassa koskaan mitenkään perustele päätöstään, vaan ainoastaan papukaijamaisesti toistaa alkuperäisen maksun syyn. Sanallakaan ei mainita, miksi valittajan esittämät näkökohdat ovat pätemättömiä. Tulee tunne, että valituksia ei lueta lainkaan, vaan kopioidaan vain alkuperäisestä virhemaksusta ruksatut kohdat. Tämä tietysti on näennäisen tehokasta viranomaisajan käyttöä, mutta koska asiakkaalle ei ole selitetty, miksi hän on väärässä, hänelle syntyy tarve valittaa oikeuteen (se on valittajalle ilmaista).

Näin sitten tehdään, ja hallinto-oikeus kysyy asiakkaan valitukseen kantaa pysäköinninvalvojalta. Tässä vaiheessa pysäköinninvalvoja antaa lausunnon, jossa hän kertoo tosiasiallisen syyn vastalauseen hylkäämiselle. Esimerkiksi ”asiakkaan ostamassa lipukkeessa on 8 minuuttia myöhempi kellonaika kuin virhemaksussa, joten hän ei ole voinut olla samanaikaisesti ostamassa lipuketta”. Vuorostaan oikeus kysyy tähän asiakkaan lausuntoa, jolloin asiakas voi halutessaan esittää lisätodistelua asiassa (”koska saavuin paikalle lipukkeen kanssa, kun pysäköintivirhemaksua vielä kirjoitettiin, ei laitteen kello voi mitenkään olla ollut oikeassa”).

Siis: kalliilla rahalla koulutettu notaari kuluttaa työaikaansa siihen, että (1) lähettää asiakkaan valituksen pysäköinninvalvojalle, (2) tämän vastauksen taas asiakkaalle, (3) odottelee asiakkaan vastausta, jonka saatuaan (4) valmistelee oikeusasiakirjat. Useammasta oikeusoppineesta koostuva oikeusistuin kokoontuu (5), harkitsee ja päättää, minkä jälkeen notaari kirjoittaa puhtaaksi monisivuisen päätöksen (6), jossa on esitetty molempien kannat ja oikeuden ratkaisu. Varovastikin arvioiden tähän tuhraantuu tuhannen euron verran yhteistä rahaa. Useimmiten koko prosessi olisi voitu välttää, jos pysäköinninvalvoja olisi vaivautunut alun perin kertomaan, miksi hylkäsi asiakkaan valituksen.

Pysäköinninvalvojan tapa toimia on kansalaisten oikeusturvaa halveksiva ja veronmaksajien rahoja tuhlaava. Se on jatkunut samanlaisena ainakin noin kymmenen vuotta, enkä halua ajatellakaan paljonko rahaa tänä aikana on tuhlattu. Olisiko aika vähän parantaa asiakaspalvelua, jos ei asiakkaiden niin rahan takia?