Mikä ihmeen ”ulkolentis”, miksi ei beach volley? Suurin syy nimitykseen on joukkueen koko, eli pelaajia on useimmiten enemmän kuin kaksi per joukkue, ja haluamme tuoda tämän eron heti vuoro-ohjelmassa esille. Myös säännöissä on eroavaisuuksia. Vuosien aikana lajin nimeltä ”Höntsyn ulkolentis” säännöt ovat vakiintuneet, ja voit tsekata ne tästä.

Tiivistettynä: ulkona pelataan virallisella biitsipallolla ja biitsikentällä, yleisimmin 3 tai 4 pelaajan joukkuein – pelivuoroilla määrä vaihtelee kahdesta viiteen. Käytössä ovat muuten sisälentopallon säännöt, paitsi että hyökkäysrajaa (3m viiva) ei ole, ja käytössä on ”kovalla yli” -sääntö, eli palloa ei saa toimittaa verkon yli pehmeällä sormilyönnillä.

Pelivuoroillamme sääntöjen soveltaminen saattaa hieman vaihdella. Jos pelataan 5 vs 5, on usein sormilyönnitkin sallittu. Hyvässä höntsyhengessä myös aloittelijoiden peliä pyritään helpottamaan, eli aloittelijoille myös sormilyönti on tapauskohtaisesti sallittu. Ts. höntsyvuoroilla sääntöjen soveltaminen voi olla osittain pelaajakohtaista – tavoitteenahan on saada pallo elämään ja hyvää peliä aikaan.

Toisaalta 2 vs 2 pelattaessa pelaajat ovat joskus halunneet soveltaa virallisia beach-sääntöjä, joissa myös ensimmäisen kosketuksen on oltava kova, ja torjunnan jälkeen on käytössä enää kaksi kosketusta. Tällaisen asian kyseisen kentän neljä peluria saavat tietenkin keskenään sopia.  Pääsääntöisesti Höntsyn ulkolentis kuitenkin eroaa beach volleystä parilla tavalla: sormilyönti ensimmäisellä kosketuksella on sallittu, eikä torjuntaa lasketa kosketukseksi lainkaan. Oheisessa kuvassa näkyviä antenneja käytetään vain turnauksissa, tavallisilla vuoroilla on yleensä pidetty ”antennina” verkkopylvästä, eli lyönnin pitää tulla vastustajan puolelle pylvään sisäpuolelta.

Ulkolentistä pelataan Beach Volleyn kentällä ja pallolla, mutta sisälentopallon säännöillä, seuraavin poikkeuksin:

1. Peleissä ei ole hyökkäysrajaa, eli ns. 3 metrin sääntöä ei sovelleta lainkaan.

2. Kosketukset: Pallon toimittaminen verkon yli pehmeällä kosketuksella eli sormilyönnillä on kielletty. Muut kosketukset (kun palloa ei lyödä verkon yli) ovat vapaita. Muutama erityistilanne tulkinnan helpottamiseksi:

Mikäli lyöntiliike näyttää kahden käden sormilyönniltä, se hylätään ellei se erittäin selkeästi ole tehty kämmenillä, ei sormillla. Pelkkä kova ääni ei pelasta. Poikkeuksena on tilanne, jossa pelaaja ojentaa kätensä eteen torjuakseen vastustajan kovan lyönnin ja pallo kimpoaa tästä kosketuksesta takaisin vastapuolelle. Tällainen lyönti hyväksytään, kunhan siihen ei liity ”heittoliikettä”.

Alakautta kämmenillä tehty lyönti hyväksytään, mikäli sitä ei katsota pallon kantamiseksi.

Omalta puolelta vastustajan puolelle menossa olevan pallon ohjaaminen yhdellä kädellä on sallittu, kunhan tähän ei liity ”heittoliikettä” eikä pallon painamista alaspäin.

Vastustajan puolelle karannut sormipassi on aina virhe.

Epäonnistunut iskulyönti hyväksytään pääsääntöisesti kovaksi kosketukseksi.

Syöttö ja torjunta ovat aina kovia kosketuksia.