Suurin osa höntsäreistä varmasti seuraa jalkapallon MM-kisoja ainakin toisella silmällä, joten on syytä kirjoittaa niistäkin. Juhannussunnuntai 27.6. on päivä, joka tuo jalkapallon suurtapahtumat uudelle vuosituhannelle. Tämä ei ehkä tapahdu saman tien, mutta parin vuoden tähtäimellä.

Jotenkin tulee mieleen kevät 1997, kun Mika Strömberg ohjasi Jokeri-paidassa Tapparaa vastaan kaksi maalia luistimella sisään playoff-ottelussa, jonka Jokerit voitti 5-6. Seuraavalle vuodelle sääntöä oli muutettu niin, että luistimesta kimmonneet maalit kuuluukin hyväksyä, ainoastaan selkeästi potkaisemalla tehdyt hylätä.

Jalkapallossa ei ole koskaan reagoitu noin nopeasti, mutta nyt ei sääntömuutoksia enää voi välttää. Sunnuntaina tehtiin nimittäin pari räikeän ilmeistä, videotarkistuksella vältettävissä olevaa tuomarivirhettä. Toki näitä on nähty ennenkin vaikka kuinka paljon – esimerkiksi Romanialta vietiin 1996 EM-kisoissa lähes identtinen yläriman kautta maaliin ja ulos -osuma kuin Englannilta nyt. Tällä kertaa virheet kuitenkin sattuivat peleissä, joilla on painoarvoa.

On itse asiassa todella hämmästyttävää, ettei videotarkistusta ole tuotu jalkapalloon aiemmin. Tietysti kyseessä on konservatiivinen laji, jossa kaiken lisäksi pelataan juoksevaa aikaa eli periaatteessa tarkistus tapahtuu tehokkaalla peliajalla. ”Mitä siitä tulee, jos joka tilannetta aletaan puida nauhalta? No kaaoshan siitä tulee. Jääkiekosta on kuitenkin helppo ottaa esimerkkiä: säännöissä voidaan tarkasti määritellä, mitä asioita on mahdollista viedä videotuomarin ratkaistavaksi. Voitaisiin varovasti aloittaa siitä, että videotuomarilta saa kysyä, kävikö pallo maalissa. Jalkapallossa maalitilanteita tulee niin vähän, että moinen ei millään voisi viedä peliltä kohtuuttomasti aikaa.

Tällainen muutos nähdään vuorenvarmasti seuraaviin arvokisoihin mennessä. Sen sijaan sunnuntai-illan pari muuta räikeää tuomarivirhettä ovatkin vaikeampia paloja.

Ensin saksalaiset syöttivät Wayne Rooneyn läpiajoon, ja tästä vihellettiin virheellisesti paitsio. Ei tällaista virhettä voi noin vain videotarkistuksella ottaa pois, ellei sitten lähdetä hakemaan oppia pesäpallosta. Siinähän tilanteessa, jossa tuomitaan jälkikäteen laiton lyönti (kun on tarkistettu pallon jälki rajan tuntumasta ja todetaan, että ulkona oli), toimitaan näin: sekä pallo että juoksijat pyritään palauttamaan mahdollisimman tarkasti sinne, missä he olisivat olleet, jos laiton olisi vihelletty heti. Tämän jälkeen peli pannaan vihellyksellä käyntiin. Hieman vaikea kuvitella samaa käytäntöä jalkapalloon: todetaan, että tuli vihellettyä Rooneyn tilanne väärin, joten menepäs sinä Wayne nyt suunnilleen tohon, pallo tulis about tähän ja pakit + molari noihin ja näihin paikkoihin. Tää tulis täältä ja menis tonne ja sitten toi tulis tähän. Sitten vihellyksestä jatketaan, eikös jeh!

Sunnuntai-illan kolmas räikeä tuomarivirhe, Argentiinan tekemä maali jossa maalintekijä selvästi oli paitsiossa, on näiden kahden muun tapauksen välimaastosta. Kuten sanottua, jalkapallossa syntyy niin vähän maaleja, että tuskin veisi mahdottomia resursseja tarkistaa ne kaikki (syntyneet maalit siis) epäselvissä tilanteissa videolta – jolloin tuo Argentiinan maali olisi siis hylätty.

Niitä vanhoillisimpien jalkapalloihmisten kaipaamia, ”lajiin kuuluvia” tuomarivirheitä ja kyseenalaisuuksia tullaan varmasti jatkossakin näkemään ihan riittämiin, vaikka videotarkistus joissakin tilanteissa otettaisiinkin käyttöön. Kuten sanottu, kaikkia virheitä ei mitenkään voida alistaa videotarkistukseen. Videotarkistusta käyttävissä lajeissa on monesti havaittu, että videotuomarikaan ei ole erehtymätön. Esimerkiksi joku ruotsalainen huuhkaja saattaa kopissaan hyväksyä maalin, vaikka suomalainen olisi selvästi lämmännyt sen sisään maaliverkon läpi ”keittiön puolelta”. Tulkintaa joudutaan käyttämään videoita katsottaessa ihan yhtä lailla: oliko paitsio, onko varmasti kokonaan maalissa, jne. Kaikkea ei näy juuri niistä kuvakulmista jotka ovat käytössä. Silti: ei kukaan täyspäinen voi väittää, etteikö videotuomari olisi erehtymättömämpi kuin live-tilanteessa tuomionsa antava oikeudenjakaja. Kukaan videotuomari ei olisi voinut olla näkemättä, että pallo kävi yläriman jälkeen maalissa siinä sunnuntain tilanteessa.

Höntsypeleissähän meillä on vastaavia ongelmia paljon vähemmän. Esimerkiksi Englannin tekemä maali olisi höntsyjalkapallossa ilman muuta hyväksytty, sillä lähistöllä olleet saksalaiset olisivat saman tien todenneet, että ”no hei, olihan se maali. Ja hieno olikin. Pallo keskelle vaan.”. Ehkä tällainen urheiluhenki on kuitenkin liikaa vaadittua, kun panokset ovat niin kovat kuin MM-kisoissa…