Nykyään saa jatkuvasti lukea, että yhteiskuntamme on yritys- ja yrittäjäkielteinen ja yrittämistä lannistava. En jaksa ymmärtää, mihin tämä hokema perustuu.

Sain kimmokkeen tähän blogitekstiin, kun Hesarissa muutamia päiviä sitten oli juttu siitä, miten Suomen henkinen tila raastaa yrittäjiä. Tällaisia juttuja on nykyään nurkat ja mielipidepalstat pullollaan. Pekka Siivonen-Uotila tuossa jutussa kertoo heikoimpina hetkinä miettineensä kirjaa aiheella ”sata syytä olla yrittämättä”. Jostain syystä en saanut bongattua lehtijutusta yhtäkään.

Tämä voi olla yllättävää siihen nähden, että meikäläisen yritystoiminta ei todellakaan ole ollut mitään riemukulkua voitosta voittoon, mutta en pysty ollenkaan yhtymään näihin valitusvirsiin. En oikein edes ymmärrä, mistä niissä puhutaan tai mitä niissä vaaditaan. ”Yrittäjä imetään kuiviin” –diskurssissa puhutaan milloin mistäkin asiasta, viimeksi Aamulehdessä siitä että keskustan parkkimaksut nousevat. No voi kamala.

Myönnän että aina joskus itsekin valitan. Esimerkiksi tuntuu epäreilulta, että lyhyet työntekijöiden sairaslomat kaatuvat kokonaan yrittäjän niskaan. Joskus valitan jostain muusta. Mutta hei, missä ammatissa ei ole mitään valittamista? Uskon että vaikkapa kassamyyjinä tai prosessi-insinööreinä työskentelevillä on myös silloin tällöin valittamisen aihetta. Silti harvemmin näkee juttuja, joissa puidaan ”yhteiskuntamme kassamyyjä- ja prosessi-insinöörikielteisyyttä”.

Ja joo, keksisin itsekin siihen sadan syyn kirjaan joitakin syitä. Vaikea saada rahoitusta. Liikaa duunia. Saattaa epäonnistua koko juttu. Ja kyllä, ympäristön asenteet ottavat minuakin usein päähän, ehkä eniten se että ”yrittäjän” oletetaan automaattisesti olevan menestynyt ihminen jolla on vähintäänkin tilauksessa jo purjevene, bemari ja Benidormin-asunto.

Mutta että yrittäjäkielteinen, ei missään nimessä. Mielestäni Suomessa ehkä päinvastoin kannustetaan ryhtymään yrittäjäksi vähän liikaakin (turhan heikoin eväin). Etenkin alkuvaiheessa neuvontaa ja apua on tarjolla. (Ja sitten meillä on oma etujärjestökin, joka taistelee nousevia parkkimaksuja vastaan).

Aiemmassa ammatissani tutkijana seurasin paljon lainvalmistelua ja tapasin paljon virkamiehiä – juuri sitä poppoota jota näissä yrittäjäkielteisyysjutuissa syyllistetään. Ylivoimainen enemmistö on ihan rehellisesti isänmaan asialla haluten tehdä asioita niin, että kansakunta menestyy. Ei siellä kukaan tahallaan halua luoda toimimattomia, byrokraattisia b-luokan systeemeitä ja kukistaa kansalaisten yritteliäisyttä ja luovuutta. Kyllä ne ihan parastansa koittaa, ja haluan uskoa että niin tekevät useimmat poliitikotkin.

Lopulta kuitenkin vastuu siitä, että yritys saa tarpeeksi asiakkaita ja kannattavaa liiketoimintaa, on ikään kuin yrittäjän työn ja ammatin ytimessä. Se on se juttu mikä pitäisi saada itse aikaan. Onhan se aika helvetin vaikeaa, mutta ei sitä minun mielestäni ole kukaan suoranaisesti estämässä.