Yrittäminen ja rakastuminen

En ole koskaan pitänyt työnteosta. Työ on parhaimmillaan ollut vähän kiinnostavaa, useimmiten vain pakollinen rasite joka pitää hoitaa, jotta saa rahaa ja voi tehdä asioita joista pitää. Siksi olen ihan sekaisin nyt, kun ajattelen Höntsyasioita päivät ja yöt pitkät.

Tämä tuo mieleeni rakastumisen, josta minulla on suht tuoreita kokemuksia – rakastuin ensimmäisen kerran eläissäni vasta noin viisi vuotta sitten. Kiinnostavan tekemisen löytäminen ei tietenkään ole yhtä ihanaa, mutta yhtäläisyyksiä on paljon:

– Tuntuu, ettei oikein pysty ajattelemaan muita asioita.

– Keskittymiskyky rakoilee. Esimerkiksi kirjojen lukeminen tai elokuvien katseleminen on vaikeaa, kun aina välillä tulee joku Höntsyasia mieleen.

– Nukahtaminen on entistä vaikeampaa, kun päässä pyörivät erilaiset yritykseen liittyvät asiat.

Photo by Mike Baird. Höntsyn paatti käy rohkeasti merta päin. (Lisää yhtäläisyyksiä: tarve käyttää mahtipontista kieltä ja kuvia.)
Photo by Mike Baird.
Höntsyn paatti käy rohkeasti merta päin.
(Lisää yhtäläisyyksiä: tarve käyttää mahtipontista kieltä ja kuvia.)

– Päässä on koko ajan se entäs jos tästä ei tulekaan mitään, mieti sitä -ääni. Jolle säännöllisin väliajoin huudetaan, että mitä sitten jos ei tule, tiedän että kadun jos en edes yritä.

– Kumppanista paljastuu koko ajan uusia jännittäviä puolia. Tämän voisi tehdä tuollakin tapaa. Ai sellainenkin on mahdollista? Ja mieti, jos myynkin sitä näin ja noin.

– Uutta elämäntilannetta vertaa välillä entiseen, ja siunailee onneaan. Aiemmassa elämässäni joku saattoi sanoa esim. jostain tutkimusprojektista että “ymmärrän kyllä että haluat sitä seurata, sehän on kuin sinun oma lapsesi”. En ymmärtänyt lainkaan mitä tällä tarkoitettiin, etenkään kun yleensä lause liittyi siihen että “haluat seurata vaikket enää saakaan siitä palkkaa”. Höntsyn myötä olen saanut vähän tuntumaa siihen, mitä tämä oma lapsi -lätinä työelämässä oikein tarkoittaa. Oma lapseni on tietysti vasta kohdussa, joten saa nähdä miten asiat kehittyvät.

– Tuntuu, että haluaisi kertoa uudesta elämästään kaikille. Keskusteluissa täytyy hillitä itsensä, ettei vaihda puheenaihetta jatkuvasti siihen omaan juttuunsa.

Että näin. Kohdallani tämä huuma iski siinä vaiheessa, kun ensimmäiset vuorot oli varattu ja asiat alkoivat muutenkin tuntua todellisilta. Nähtäväksi tietysti jää, mitä sitten seuraa kun tämä huuma on mennyt ohi, ja edelleen pitäisi duunia painaa. Silloin iskee arki, ja mielekkään parisuht… eikun siis työn mielekkyyden ylläpitämiseen pitää olla valmis panostamaan. Niin ne ainakin väittää: kokeile rohkeasti uusia pirteitä kuvioita ja niin edelleen.