Syntyvyys Suomessa on romahtanut. Yhtenä syynä saattaa olla se, miten lasten saamisesta ja elämästä lasten kanssa puhutaan.

Viimeksi havahduin miettimään tätä asiaa, kun olin menossa Voiton (6 v.) kanssa kesäkuussa jääkiekon perheleirille. Leiri järjestettiin kylpylähotellissa käytännössä yöpymisten hinnalla, sisältäen parit jääharjoitukset kolmena päivänä siten, että vanhemmatkin pääsivät mukaan geimeihin. Mahtava miniloma, ja hehkutinkin sitä jo etukäteen monille.

Useampi kuin yksi ihminen kommentoi leirisuunnitelmaa kutakuinkin näin: ”Se on Voitolle kyllä tosi upeaa, että suostut lähtemään hänen kanssaan tuommoiseen.” Tämäntyyppisen kommentin kuulin niin lapsettomalta kuin lapselliseltakin henkilöltä.

Vanhemmuudesta puhutaan usein juuri näin, ikään kuin uhrausten kautta. Jopa Hesarin ”millaista on lapsiperheen onni” -kyselyssä vastaukset olivat marttyyriäitien osastoa ”onnea on, kun hetkeen ei kukaan vaadi mitään ja saa hengähtää & katsoa telkkaria”. Useammalta vanhemmalta olen kuullut myös, miten he eivät viitsi lastensa kanssa ruveta leikkimään, koska se ”ei kuulu toimenkuvaan”.

Nyt seuraa jäätävä paljastus: halusin hankkia lapsen, koska ajattelin, että lapsen kanssa touhuaminen olisi hauskaa ja monin tavoin jännää. Minua ei siihen pakotettu enkä ajatellut, että se on pakollista yksinäisen ja turvattoman vanhuuden välttämiseksi. Kukaan ei kiristänyt minua myöskään lähtemään kiekkoleirille – päinvastoin, se oli oma ideani. Leirillä meillä molemmilla oli mahtavan kivaa. Lapseni on lempihenkilöni maailmassa – on hauskaa, että saan viettää aikaa hänen kanssaan.

Kirjoitukseni pointtina ei ole innostaa ketään ”synnytystalkoisiin” – en ole vakuuttunut, että alhainen syntyvyys välttämättä olisi maailmassamme edes huono juttu. En myöskään yritä väittää, etteikö lapsissa olisi hommaa, tietysti on. Hyvin usein lapsista kuitenkin puhutaan pelkästään uhrausten, vaivannäön, murheiden ja menetetyn unen/vapaa-ajan/uran/mammonan/jne. kautta. Näin tehdään jopa siinä määrin, että on vaikea ymmärtää, miksi kukaan hankkisi lapsia. Minäpä kerron:

Koska se on kivaa ja kiehtovaa. Koska se tuo erilaista/uudenlaista mielekkyyttä elämään ja pääsee elämään oman lapsuutensa tavallaan uudelleen.