Syytä olla kateellinen Turulle a.k.a. huonosti menee

Äskettäin kadehdin helsinkiläistä kiekko-ottelua, ja nyt täältä pesee lisää kateutta. Hiljakkoin Aamulehti uutisoi THL:n vertailusta, jossa Tampere sai järkyttävän surkeat pisteet terveyttä edistävän liikunnan järjestämisestä. Jatkuvasti salivuoroja kärkkyvänä henkilönä tähän ei voi kuin todeta, että sen kyllä huomaa.

Nolointahan uutisessa oli se, miten roimalla marginaalilla tuli kuokkaan esimerkiksi, tai no, ei mitenkään esimerkiksi vaan nimenomaan Turulta. Vertailussa Turku sai 91 pistettä sadasta mahdollisesta Tampereen jäädessä 30:een (koko maan keskiarvo 55).

Kuten hyvin tiedetään, Turku on Tamperetta paljon pienempi syrjäinen rannikkokaupunki. Kyseisellä takahikiällä on kuitenkin yli neljä kertaa niin paljon pallokenttiä (201 kpl vs. 46), kolme kertaa enemmän jääkenttiä, paljon isompi määrä sisäliikuntasaleja ja jopa enemmän uimahalleja kuin Tampereella. Ainoastaan jäähallien määrässä Tampere pärjää edes joten kuten (ja se nyt vielä puuttuisi ettei pärjäisi siinäkään). Myös kevyen liikenteen väylien tilanne on Tampereella paljon huonompi – niin huono, että se vaikuttaa ihmisten mahdollisuuksiin harrastaa hyötyliikuntaa työmatkoilla.

Photo by ansik. Turussa jokaiselle riittää salivuoro. Tässä tuomari treenaamassa.
Photo by ansik.
Turussa jokaiselle riittää salivuoro. Tässä tuomari treenaamassa.

Erilaisten liikuntapaikkojen määrää arvioitaessa on syytä muistaa, että liikunnan ”prime time” on todella lyhyt. Useimmilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta liikkua yöllä tai arkena päivällä, vaan käytännössä mahdollisuus on lähinnä arkisin klo 17-21 ja jossakin määrin viikonloppuisin. Jostain syystä liikunta on monelle vielä enemmän tai vähemmän vastenmielistä, joten tekosyitä sen suorittamatta jättämiseksi olisi syytä olla mahdollisimman vähän. Niinpä liikuntapaikkojen määrä tulisikin mitoittaa samaan tapaan kuin sähköntuotannon kapasiteetti: kysyntäpiikkien eikä keskiarvojen mukaan.

Kysyntäpiikkien aikaan Tampere ympäristökuntineen on todella tukossa. Parhaaseen ”prime timeen” ei käytännössä ole ikinä vapaana mitään (muuten kuin sen ohikiitävän hetken ajan, jona nopein nappaa irti päässeen vuoron).

Tästä saavat käyttäjien lisäksi kärsiä niukkuutta jakavat tahot, kuten kaupungin liikuntatoimi. Ei ole heidän vikansa, että saleja ja kenttiä on liian vähän, ja heidän täytyy jakaa niitä jokaiselle vähemmän kuin haluttaisiin. Lyhyen kokemukseni perusteella rohkenen sanoa, että liikuntatoimi tekee todella hyvää työtä vaikeissa olosuhteissa, ja siellä työskentelevät ihmiset pyrkivät aidosti siihen, että kuntalaiset saavat kaiken irti olemassaolevista liikuntapaikoista. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että niitä on liian vähän.

lammes
Photo by ansik. Ihan kaikkea ei turkulainenkaan saa tehdä.

 

Kaikki tämä niukkuus on tietysti ollut yleisessä tiedossa Tampereella jo pitkään. Liikuntapaikoista pihistetään, vaikka satsaukset liikuntaan luultavasti tuottavat vähintään yhtä suuria säästöjä muualla kaupungin budjetissa. Ennen Aamulehden uutista ei kuitenkaan ollut tiedossa, miten shokeeraavan paljon paremmin asiat ovat muualla. Ja kaiken kukkuraksi tietysti juuri Turussa. Kyllä ottaa päähän! Eiköhän olisi aika ryhdistäytyä ja tehdä asialle jotain! Uusia sisäliikuntatiloja voi tehdä muullakin toimintamallilla kuin odottelemalla, josko Keskusareena joskus saataisiin valmiiksi niin että Hakametsään voitaisiin sisustaa muutama salibandykenttä.