Palloilu tekee hyvää – ainakin enimmäkseen

1Palloilu tekee hyvää – tästä on saatu lukea tiedotusvälineistä paljonkin. Vedetäänpä muutama uutinen ja tutkimustulos taas päivänvaloon. Vaan ei niin hyvää ettei jotain pahaakin – siitä ”loppukevennyksessä”.

Tämä höntsy voi pelastaa ihmishengen, älä riko sitä

Kööpenhaminassa on todettu, että höntsy pelastaa ihmishenkiä. Kun kodittomille alettiin järjestää jalkapallohöntsyjä pari-kolme kertaa viikossa, niihin osallistuvien ennenaikaisen kuoleman riski puolittui. Samalla yleinen sosiaalinen tilanne ja keskeiset terveysarvot paranivat huimasti.

Jalkapallo on terveellistä kaikille

Palloilun positiiviset vaikutukset eivät kuitenkaan todellakaan rajoitu pelkästään yllä mainitun kaltaisiin erityisryhmiin. Päinvastoin, hiljakkoin toteutetussa suuressa jalkapallo ja terveys -tutkimusprojektissa todettiin että jalkapallo on terveellistä ihan kaikille. Tutkimuksista on yhteenveto englanniksi täällä.

Lukuisissa tutkimuksissa seurattiin jalkapallon vaikutuksia 9-77-vuotiaisiin, ja tulokset olivat erittäin vakuuttavia. Jalkapallon pelaaminen pari-kolme tuntia viikossa parantaa merkittävästi sydämen ja verenkiertoelinten terveyttä, hapenottokykyä, lihaskuntoa ja aineenvaihduntaa riippumatta iästä, sukupuolesta, taidoista tai aiemmasta jalkapallokokemuksesta. Samalla erilaisten tapaturmien riski vähenee ja ketteryys paranee. Koska pallon pelaaminen on lisäksi kivaa, on huomattavasti todennäköisempää että henkilö saa sen avulla ylläpidettyä liikunnallista elämäntyyliä, verrattuna esim. lenkkeilyyn. Lyhyesti sanottuna ”jalkapallo oli ylivoimainen verrattuna tavanomaisiin lääkäreiden antamiin liikuntasuosituksiin”.

Pari muuta tutkimusprojektia keskittyi jalkapallon sosiaalisiin vaikutuksiin. Eräässä tutkimuksessa vertailtiin juoksua ja jalkapalloa harrastavia naisia, ja havaittiin (ehkäpä ei kovin yllättäen), että jälkimmäisillä liikunnan keskiössä oli peli, hauskuus ja me-henki, siinä missä juoksijat keskittyivät itseensä yksilönä ja kuntoiluun kuntoiluna. Vuoden seurannan päätteeksi juoksijaryhmästä huomattavasti harvempi harrasti enää aktiivisesti liikuntaa kuin jalkapalloporukasta. Miehillä puolestaan havaittiin, että arkihuolet unohtuivat tehokkaasti futista pelatessa, kun juostessa niitä mietittiin huomattavasti enemmän.

Itse en näe mitään syytä, miksi muiden joukkuepalloilulajien terveysvaikutukset poikkeaisivat merkittävästi jalkapallosta. Jalkapalloa on toki helpoin kansainvälisesti tutkia, koska se on laajalle levinnyt ja suosittu laji. Samat terveelliset elementit, eli hauskuus, sosiaalisuus, monipuolisuus, jne. löytyvät muistakin palloilulajeista joten vaikutuksetkin lienevät samankaltaisia.

heininjaeemunpallokiilpacropPalloilu parasta liikuntaa aikuisten aivoille

Taas on pakko muistuttaa pari päivää ennen Höntsyn ensimmäistä vuoroa julkaistusta tutkimuksesta, jonka mukaan aikuisen aivot kaipaavat pallopelejä. Tulokset ovat samansuuntaisia kuin yllämainitussa jalkapalloprojektissa: palloilua harrastaneet henkilöt olivat ketterämpiä, vähemmän onnettomuusalttiita ja voivat sekä fyysisesti että henkisesti paremmin kuin muut. Palloilu liikuntana on tutkijan mukaan siitä hienoa, että siinä virkistyy kehon lisäksi myös mieli – ja tietysti myös sosiaalinen puoli saa osansa.

Palloilunkin voi vetää överiksi

Hiljakkoin saimme lukea Aamulehdestä palkitusta nuorisoprojektista IceHeartsista, jossa syrjäytymisvaarassa olevia poikia kootaan palloilujoukkueisiin. Valmentajan sijaan joukkuetta johtaa ”kasvattaja”, ja tavoitteena on että joukkue on kasassa 12 vuotta aina siihen asti kun pojat täyttävät 18. Tulokset ovat olleet loistavia – palloilun avulla nuorille saadaan opetettua muutenkin elämän pelisääntöjä. Aamulehdessä kehuttiin, että toiminnan kautta Ulvilassa on onnistuttu välttämään jopa yhden pojan huostaanotto.

Ei kuitenkaan niin hyvää ettei jotain huonoakin. Kun erilaisista pallolajeista on tullut ammattilaisurheilua ja junioripeleistä ”lahjakkuuksien kehittämistä”, saadaan samalla aina välillä lukea myös ylilyönneistä. Uusimpana komeilee ”vuoden isä” -ehdokas Ruotsista: Spelade dåligt – dumpad av pappa. Tukholmalaisisää hävetti, kun 10-vuotias poika oli pelannut surkeasti salibandyturnauksessa Uppsalassa. Niinpä hän jätti tämän pelivaatteissa ulos pakkaseen ja käski kävellä kotiin (on siinä ainakin parikymmentä kilsaa matkaa).

En enää muista, mistä tämän ajatuksen olen lukenut, mutta kuvaa osuvasti mainittua tapausta: Siinä ei ole mitään kummallista tai pahaa, että niin moni pikkupoika uneksii olevansa Teemu Selänne. Mutta se on jotenkin sairasta, että niin moni keski-ikäinen mies uneksii olevansa Teemu Selänteen isä.