Loading…

Helposti palloilemaan!

Tule yksin tai kaverin kanssa - me takaamme, että peliseuraa löytyy!
Pikaopas palloiluun

Sukellus ilmastonmuutokseen

Olimme juuri parin viikon lomalla Thaimaassa, ja pääsin muutamana päivänä sukeltamaankin. Vaikka en aiemminkaan ole ilmastonmuutosta epäillyt, koin parin päivän retkellä jonkinlaisen herätyksen.

Maailman laidalla kännykkä ei toimi, mutta veneitä piisaa ja moottorit pörisevät.

Tiedän. On vähän ironista tai jopa tekopyhää matkustaa kymmenen tuntia lentokoneella kokemaan ilmastoherätys, vaikka lentomatkan päästöt olisikin ”kompensoitu”. Näin joka tapauksessa pääsi käymään.

Suoritin sukelluskortin alun perin 22 vuotta sitten, ja sen jälkeen olen sukeltanut lomareissuilla säännöllisen epäsäännöllisesti. Tuona aikana olen nähnyt toinen toistaan hienompia paikkoja. Intensiiviisin sukellusvaiheeni osuu vuosiin 2009-2010, jolloin vietimme yhteensä Thaimaassa melkein pari kuukautta. Silloinkin sukeltajien kesken oli tapana keskustella, missä ovat hienoimmat paikat, joissa olet käynyt.

Liki kymmenen vuoden tauon jälkeen ääni kellossa oli kuitenkin muuttunut. Kaikkein parhaat sukelluspaikat nimittäin olivat olemassa enää konkareiden muistoissa. Aloittelijat olivat kateellisia vanhusten kokemuksille. Kävin parin päivän ja yhden yön sukellusretkellä Similanin saarilla, jonka maine sukelluspaikkana on todella hyvä. Olihan siellä ihanaa, silti ero takavuosiin oli selkeä – eikä pelkästään siksi, että joka paikassa oli aivan hirveästi porukkaa. Eräs opas ylisti keskustelussa mielestään lähiseutujen parasta sukelluspaikkaa sanoin: ”se on kuin sukeltaisi Egyptissä kymmenen vuotta sitten”.

Itsehän olen sukeltanut Egyptissä noin 15 vuotta sitten. Nyt käsitin kipeästi, että elämäni upeimmat sukellukset on tehty silloin, enkä voi kokea niitä enää koskaan uudelleen.

Tämä johtuu ilmastonmuutoksesta ja merien lämpenemisestä & saastumisesta. Koralliriutat ovat hauras ekosysteemi, joka ei näitä muutoksia kestä. Joidenkin arvioiden mukaan esimerkiksi Australian Isosta valliriutasta on kuollut jo yli puolet ja loppukin on välittömässä kuolemanvaarassa. Näistä asioista olen toki lukenut, mutta on aivan eri asia nähdä tilanne omin silmin.

Tämänkertaisilla sukellusretkilläni tuli monta kertaa tilanne, jossa opas kiinnitti huomiotamme, kuten on tapana kun löydetään tai nähdään jotain erityistä. Sitten hän osoitti jotain, joka omasta mielestäni oli (sukellusympäristössä) osastoa täysin arkipäiväinen korallirehu – mutta tämän jälkeen tajusin, ettei niitä muuten muualla näy. Näin sieluni silmin, miten kymmenen vuoden päästä tuhannet ja taas tuhannet sukeltajat viedään hämmästelemään viimeisiä elävän korallin rippeitä.

Maisemat retkellä olivat ihan kohdallaan.

Elämystäni korosti voimakkaasti se, miten kahden päivän ja yhden yön retki Similanille oli toteutettu. Olin etukäteen odottanut innolla yötä: päiväretkeläiset poistuvat kansallispuistosta, hiljaisuus laskeutuu, tähtitaivas on kirkas, jne.

Oli jotenkin järkyttävää havaita, että koko sukellusretken ajan (paitsi veden alla ollessa) seuranani oli eräs tuttu häiriötekijä. Aamuvarhaisella hyppäsin minibussiin, joka pöristeli satamaan. Siellä hypättiin pikaveneeseen, jolla sanoinkuvaamattoman metelin saattelemana pöristeltiin lämä tiskissä vajaan parin tunnin matka kansallispuistoon.

Siellä hypättiin tukikohtana toimivaan laivaan, jossa diesel-moottorin pörinä säesti jokaista hetkeä myös yöllä (generaattoriahan siellä pyöritettiin, tietty). Ihanassa lahdenpoukamassa, jossa yövyimme, vietti yötään noin 6-7 muutakin vastaavaa purkkia, kaikissa valot päällä ja generaattori pörisemässä. (Hotellin rannassa oli vähemmän valosaastetta kuin siellä, tähtitaivasta ajatellen). Joka poukamassa oli varmaan sama meininki.

Näiden veneiden moottorit ovat tietenkin kuin pieru Saharassa ilmastonmuutosta ajatellen. Silti (vaikka tietysti oli upeaa) koko touhusta jäi jotenkin paha mieli. Lennetään ympäri maapalloa ja huristellaan pikaveneillä ihastelemaan viimeisiä luonnon rippeitä, samalla kun oma toiminta on sen luonnon tuhoutumisen ytimessä.

Tämä aamuinen kuva on kuin automainoksesta.

Kontrasti vaikkapa kymmenen vuoden takaiseen on huima. Silloin sukellusta vielä markkinoitiin ihan vain sillä, että pääset näkemään läheltä kaikki seitsemän meren aarteet. Nyt on todellisuus päässyt iskemään jo ihan mainosteksteihinkin (aloita nyt, sillä pian ei ole enää mitään nähtävää), tässä yksi lainaus:

When you are interested in the underwater world, it is a good idea to start with your scuba lessons early.

Every day, little by little, there will be less, fish, fewer species, less adventure, and not one day will go by on which you do not wish you had started earlier!

Loman lopulla kävin vilkaisemassa myös sukeltamisen tulevaisuutta: keinotekoista sukelluspaikkaa, joka oli lähempänä ja retki tietysti nopeampi & edullisempi. Sinne oli upotettu kaikenlaista (jeepinrunkoja, betonikuutioita, jne.). Joissain paikoissa on jo rakennettu synteettisiä koralliriuttoja. Luonto oli tietenkin hauskasti vallannut nämä upotetut esineet, ja retki oli ihan mielenkiintoinen. Upeimmat värit, kaikki korallit ja isommat merieläimet kuitenkin loistivat poissaolollaan.

 

Vastaa