Hieronta on yksi parhaista asioista mitä on koskaan keksitty. Se auttaa jäykän niskan lisäksi myös kipeään selkään, kireisiin takareisiin ja pahaan penikkatautiin. Seuraavassa parit kokemukset maailmalta ja suositukset Tampereella.

Suomalaista hierontaa on toki monenlaista, mutta yleisimmin täällä pääsee nimenomaan urheiluhierojalle, jollaisella käyvät muutkin kuin varsinaiset urheilijat. Urheiluhieronnassa käytetään ensin lämmittäviä liikkeitä, ja lämpimiä lihaksia käsitellään tämän jälkeen systemaattisesti. Tällainen hieronta sopii höntsääjälle mainiosti, ja sitä on helposti ja verraten edullisesti saatavilla. Tärkeää on muistaa varata ainakin loppupäivä hieronnasta palautumiselle, muuten hoito menee helposti hukkaan. Ei siis ainakaan heti samana iltana höntsäämään!

Olen ollut hierottavana muutamassa muussakin maassa. Kaukoidässä, kuten Thaimaassa ja Kiinassa, perinteinen hieronta tapahtuu ilman öljyjä eikä vaatteita tarvitse riisua. Erityisesti jalkahieronnat, joissa käsitellään jalkapohjia huolellisesti, ovat aivan taivaallisia. Jalkahierontasalonkeja toivoisi kotimaankin kaupunkien keskustoihin – tai vaikka höntsyvuoron jälkeen liikuntapaikan aulaan…

Suurin ero hierontakokemuksessa syntyy siitä, että Kaukoidässä jätetään lämmittelyt väliin ja siirrytään suoraan asiaan. Jos toteat, että lavat ovat jumissa, aloittaa suomalainen urheiluhieroja alaselästä ja etenee pikkuhiljaa kohti hartioita. Thaimaalainen tunkee sormet lapaluun alle ja painaa – kovaa. Tehokasta, mutta ajoittain vähän pelottavaa. Thaimaassa perinteiseen hierontaan kuuluu myös paljon rajujakin venytyksiä ja raajojen taivutteiluita. Kiinassa taas oleellista tuntui olevan kaikenlainen hakkaaminen, jolla herätellään elimistöä käyntiin.

Kaukoidän hieronnoista ei varsinaisesti ole pahaa sanottavaa, enkä osaa sanoa onko kotimainen tapa parempi vai huonompi kuin sikäläinen. Se on vain varsin erilainen. Sen sijaan ruotsalaisesta hierontaperinteestä haukkuja riittää. Ensinnäkin hieronnassa käynti on Ruotsissa tolkuttoman kallista. Toiseksi hierontaa voisi lähinnä kuvailla sivelyksi. Ruotsissa asuessani kokeilin paria eri valmista hierojaa ja myös paria hierojakoulua, ja homma meni aina kutakuinkin samalla tavalla. Sanoin kyllä useampaan otteeseen, että ”voit ihan käyttää rohkeasti sitä voimaa”, mutta ei se auttanut – samanlaista höttöä oli tarjolla joka kerta. Ihan oikeasti: yhtä tyhjän kanssa.

Nimenomaan ruotsalaiseen verrattuna kotimainen hieronta on aivan huippua. Tampere on vielä siitä hieno paikka, että meillä on täällä useampi urheiluhierojakoulu, joiden oppilashierontoihin pääsee suhteellisen edullisesti (eli alkaen noin 10 € / puoli tuntia). Oppilaiden taso tietysti vähän vaihtelee, ja oppilas ei yleensä ehdi tehdä samassa ajassa aivan yhtä paljon tai tehokkaasti kuin valmis hieroja. Mutta toisaalta, kun hinta on selvästi alempi, on hierojalla varaa käydä useammin. Hyväksi havaittuja ovat ainakin Tampereen urheiluhierojakoulu Nekalassa ja Eurosportsmassage college Yliopistonkadulla.